Selailin Helsingin sanomien kuukausiliitettä, lopusta alkuun kuten minulla on monesti tapana. Yhtä äkkiä edessäni oli aukeama joka sai säpsähtämään ja nielaisemaan pari kertaa.
Kummallakin sivulla poseerasi nainen alusvaatteissa. Siinä ei toki ole mitään erikoista mutta tällä kertaa kyseessä ei ollut siloiteltu alusvaate mainos. Ensimmäisenä huomioin naisten jalassa olevat synnytys osaston alushousut ja paksut vaipat. Nostaessani katsetta väristyksiä aiheuttivat naisten roikkuvat vatsat ja vereslihalla olevat rinnat. Tällaista ei olla totuttu näkemään lehden sivuilla. Kuvat nostattivat pintaan muistikuvia, hämmennystä ja häpeää.
Juttu oli otsikoitu " Äiti on syntynyt" , siinä esiintyi vielä kolme muuta vasta synnyttänyttä juuri äskettäin syntynyttä uutta äitiä. Kuvat on ottanut taiteilija Minna Havukainen joka on kuvannut synnyttäneitä naisia kuuden vuoden ajan. Siteeraan muutamia kohtia :
" Synnytys on hiirveä rytäkkä. Se näkyy näidenkin äitien silmissä, poskissa, rinnoissa, verta vuotavassa alapäässä. "
" Aamutakit tahriintuvat rinnoista valuvasta maidosta. Täytyy pitää vaippoja."
" Pahinta oli kuitenkin synnytyksen brutaalius. Vieraat ronkkivat kroppaa, joku harjoittelija ompeli välilihaa haarojen välissä, veri valui. Siitä oli luonnollisuus kaukana."
" Jäljet kropassa vain syvenivät. Raskausarpia tuli lisää, maha roikkui kuin tyhjä pussi, ja rinnat, no ne olivat taas siinä käytössä mihin ne oli takoitettu. En silti vaihtaisi kurttuja ja rupsahtaneita tissejä pois. Jäljet tuntuvat omilta : tällainen minun kuuluu olla. on hienoa että kropasta näkee, että olen synnyttänyt."
Jutussa kuvataan mielestäni osuvasti synnytyksen jälkeen sairaalassa vietettyä aikaa. Se on välitila, jossa jokin on jo muuttunut pysyvästi. Uusi elämä pääsee käyntiin kunnolla kuitenkin vasta kotona. Kysytään miten mikään voi olla samaan aikaa niin kauhean rumaa ja kauhean kaunista?
Huomenna vietän ensimmäistä äitienpäivääni. Pikkuinen ukkoni joka teki minusta äidin on kaunen asia maailmassani. Tämä kirjoitus nosti monenlaisia tuntemuksia pinnalle, synnytyksessä tunsi jotenkin olevansa kovin nöyrryytetty ja toisten armoilla. En kuitenkaan antaisi kokemusta poiskaan sen ansiosta minulla on pikkuiseni.
Minkälaisia tuntemuksia nämä tekstit herättävät ?
Kuvat ovat korteista jotka askertelin äidilleni ja anopilleni, materiaalina on taas kaikkea mitä kaapista löytyy ideana on että tekstin voi lukea joko isoäidille tai pelkästään äidille.
Näiden ajatusten myötä toivotan oikein hyvää äitienpäivää kaikille!
