Pakko kirjoittaa tänne kun ei tiedä minne muuallekkaan tuntojani purkaisin. On nimittäin lauantai ja minä istun kotona, olen istunut koko päivän. Hymy pojan hymykin alkaa pikku hiljaa hyytyä, ruoka ei maistu ja unta ei tule kuin pätkissä. Raukalla on elämänsä ensimmäinen korva tulehdus johon eilen hankimme lääkettä..

Se olikin melkoinen prosessi, nimittäin tultuamme lääkäri reissulta kotiin huomasin etten löydä reseptiä yhtään mistään. Ei auttanut kuin soittaa sairaalaan ja pyytää uusi. No sitten lähden noutamaan uutta reseptiä huomaan sairaalan ovella olevani niukun naukin myöhässä. Viikonloppu tulossa ja ovi aukeaa seuraavan kerran maanantaina.

Siinä sitten hetken korvallisen kynsimisen jälkeen soitto päivystävään sairaalaan ja nöyrä pyyntö saada vielä yksi resepti pojan korvatulehdekseen. Hukkasimme nimittäin ensimmäisen ja missasimme toisen.. Ja lisiko mahdollista lähettää se lähimpään apteekkiin?

Olihan se, me saimme lääkkeemme joten eiköhän pikku miehen olokin tästä pikkuhiljaa parane.

Rauhaisaa lauantai iltaa kaikille